Oletko koskaan ajatellut omaa toimintakaavaa ja sitä mihin se perustuu? On aika mielenkiintoista repiä auki oman toimintansa perustukset ja tarkastella niitä lähemmin. Aika monen takaa löytyy jokin uskomus. Jokin sinulle opetettu tai itse opeteltu kokemuksiin perustuva. Usein sukupolvilta toisille siirtyvä.
Usein se on jokin haitallinen toiminta, jonka äärelle pysähdytään pohtimaan. Yleensä siinä vaiheessa, kun samaa on tullut toistettua jo vuosikaudet sen tuottamatta yhtään sen tyydyttävämpää lopputulosta, kun ennenkään. Oletko huomannut ajattelevasi jostain asiasta, ettet pysty siihen ja aina kun törmäät kyseiseen asiaan, vastaus (ääneen tai ajatuksissa) on sama?
Jotta saa kiinni omien tapojen taustalla olevista uskomuksista, tarvitsee pysähtyä. Itsellä joskus toimiva tapa on kirjoittaa paperille jokin käyttäymistapa, jolloin kokonaisuus on helpompi hahmottaa. Tärkeää on selvittää, onko asian takana oleva uskomus totta.
Yksinkertaisuuden nimissä otan esimerkiksi jälleen rahan. Vetovoimanlain kautta tarkastelin samaista esimerkkiä tekstissä: Saat, mitä olet. Hyvä on kuitenkin selvittää, miksi tulee todettua: ”Minulla ei ole varaa” erinäisissä menoihin liittyvissä tilanteissa. Olen useinkin tyrmännyt esimerkiksi toisen ihmisen ideat tai kutsut sanomalla tuon tyhjentävän lauseen. Jos toiselle ihmiselle ylläoleva lause on, kuin yhtäkkinen vastaantuleva seinä, mitä se itselleni sanojana on? Lauseen kanssa mukana tulevan ahdistuksen voisi jo luulla merkitsevän jotain itseä suojelevaa. Ei tarvitse tuoda näkyväksi omaa heikkoutta tai osaamattomuutta?
”Minulla ei ole varaa”- lauseen taakse piiloutuu uskomus siitä ettei ole varaa. Usein sillä hetkellä, kun jo automatisoitunut lausahdus kajahtaa ilmoille, voi lompakko ja pankkitili huutaa tyhjyyttä. Ja mikäli jokin ostos täytyisi sinä hetkenä tehdä, totuus voisi olla se ettei varaa juuri silloin ole. Siitä vain valitettavasti muodostuu hyvin helposti toistuessaan koko elämän taloustilanteen kokonaiskuva. Yritys loppuu lauseeseen ja vetää vain puoleensa samanlaisia tilanteita.
Olen todistanut tuon lauseen kuitenkin valheeksi ja vain joksikin, millä olen uskotellut itseäni tehden siitä huomaamatta jatkuvan totuuden. Ja huom! Siitäkin huolimatta, vaikka se olisi tietyn hetken todenmukainen tilanne, sen ei tarvitse määrittää jokaista rahaan liittyvää tilannetta!
Kävin esikoisen kanssa keskustelua uskomuksen avaamisesta paperillekin havainnollistaen. Vaikka rahat olisivat olleet vähissä, olemme tyytyväisenä viikottain mässyttäneet karkkia tai muita herkkuja. Toisinaan useamman kerran viikossa. Laskettiin sitten karkeasti, jos viikossa menisi pieneltä kuulostava 5-10€ rahaa herkkuihin, se tekisi jo 260-520€ vuodessa. Hyvin on siis varaa, herkkuihin?! Loppupeleissä totuus on lähempänä sitä, mihin itse valitset olevan varaa. Etenkin tuolla 500 eurolla olisi varaa jo vaikka mihin, mistä olen monet kerrat kieltäytynyt.
Aika usein uskomukset perustuvat yhteen kokemukseen, missä on mukana jokin tunne, joka luo uskomuksen vielä vahvemmaksi. Parisuhteessa petetyksi tuleminen ja siitä aiheutunut luottamuspula. Aika harva voi sanoa etteikö seuraavissa parisuhteissa asioisi uskomuksen kanssa, joka liittyy pettäviin puolisoihin. Pelko on voimakas vahvistava tunne näissä. Mikä tahansa elämää hankaloittava asia onkaan, voi alkaa kaivella mikä on se uskomus sen takana.
Uskomukset ovat tiedostamattoman mielen ohjelmistoihin kuuluvia, kokemuksiin kytkeytyneitä toiminnan ohjaajia. Onkin parempi hallita niitä, kuin antaa niiden hallita omaa elämää, jolloin helposti jää moni hieno kokemus kokematta. On kuin kävelisi oman onnensa ohi.
